Mökille saavuttuamme meitä odotti yllätys. Närhi oli tehnyt pesän terassillemme ja pesästä näkyi viisi avonaista suuta. Myönnettävä on, että en ole mikään lintuharrastaja, joten linnun tunnistamiseksi piti turvautua lintukirjaan ja Wikipediaan.
Samalla tuli selvitettyä sanonnan ”näytän sulle närhen munat” oletettu alkuperä. Närhen pesiä on kuulemma ollut vaikea löytää ja siksi aikanaan närhen munien löytäminen oli suuren ylpeyden ja rinnan röyhistelyn aihe: ”minä onnistuin!”
Mikä on sinun närhen munasi? Mikä saa sinut uskomaan omiin kykyihisi? Toisinaan meidän omat närhen munat ovat myös vaikeasti löydettävissä. Vahvuutemme ovat piilossa pettymysten, vertailun, erilaisten uskomusten ja elämän koettelemusten alla.
Omien vahvuuksien löytäminen edellyttää rohkeutta. Rohkeutta katsoa itseään vahvuuksien kautta. Rohkeutta uskaltaa ajatella, että osaan, kykenen. Sisäinen äänemme saattaa huutaa vieressä, että sinusta ei ole siihen. Toisinaan ympäristökään ei tarjoa tukeaan ja olemme saattaneet kasvaa uskomaan, että omia vahvuuksiaan ei saa korostaa.
Me ihmiset olemme parhaimmillamme ja saamme eniten aikaan, kun toimimme omien vahvuuksiemme varassa. Ei meidän pidä heikkouksiamme lakaista maton alle, mutta onnistuminen meille tärkeissä asioissa tapahtuu vahvuuksien kautta ja niitä edelleen vahvistamalla.
Se kasvaa, mihin huomio kohdistuu.
Meille ihmisille on luontevampaa pysähtyä, kun jokin menee pieleen. Hyvä niin, jos pysähtyminen tarkoittaa oppimista. Mutta maltammeko pysähtyä taputtamaan itseämme selkään ja ottamaan opiksemme, kun asiat luistavat, kun onnistumme? Jokaisessa epäonnistumisessakin on jotain hyvää, kun sen malttaa kaivaa esille.
Me olemme pikkuhiljaa siirtymässä loma-ajatuksiin. Kesä ja loma ovat oivallisia hetkiä tarkastella mennyttä kautta ja pohtia, millaisina hetkinä olimme onnellisia. Millaisina hetkinä saimme paljon aikaiseksi? Entä mikä näitä hetkiä yhdistää? Mitä vahvuuksia käytimme?
Kannattaa myös pohtia, miten voisimme auttaa ja rohkaista muita löytämään omat närhen munansa? Nekin, jotka ovat heiltä itseltään vielä piilossa. Miten malttaisimme katsoa toisia vahvuuksien kautta, kiittää ja kehua, sen sijaan, että huomiomme kiinnittyisi ensimmäisenä virheisiin?
Minä päätin kokeilla. Ihan julkisesti. Päätin rohkaista erityisesti nuoria naisia. Naisia, jotka pohtivat, olisiko minusta esimieheksi tai johtajaksi. Matka on vasta alussa ja se on tarkoitus tehdä yhdessä. Jos siis kaipaat rohkaisua johtaa tai haluat rohkaista, niin käy tutustumassa Rohkeus johtaa –blogiin (www.rohkeusjohtaa.fi) ja lähde mukaan!
*********
Teksti julkaistu paikallislehti Sisä-Savossa 12.6.2018.