Somelomalta vahvuuksien äärelle

Kesälomalle jäädessäni päätin jäädä lomalle myös somesta. Minun kohdallani tämä tarkoitti Facebookia ja LinkedIniä. Kesti hetken irrottautua käteen liimautuneesta kännykästä. Se kulki alussa tiiviisti mukana ja kun siitä ei enää löytynyt napin painalluksella sometyökaluja selasin entistä innokkaampana eri lehtien uutispalstoja. Kunnes sekin jäi. Suomi siirtyi lomatauolle ja sähköpostitkin loppuivat lähes tyystin roskapostia ja Facebookin ilmoittelua lukuun ottamatta. Nyt loppukesästä sitten olenkin haeskellut entistä useammin puhelintani, kun en tahdo muistaa, minne sen olen jättänyt ja mihin olen sitä edelliskerran käyttänyt. Yhä useammin ihan vain puhumiseen.

Myönnettävä on, että melkoisen kiinni FB:ssä tunnuin olevan, vaikka en mitenkään aktiiviseksi siellä itseäni koekaan. Nyt kun pikkuhiljaa alan palata lomalta työmoodiin huomaan, että kyllähän sinne FB:hen olisi kiva kurkistaa ja katsoa, miten itse kunkin kesä on mennyt. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että ystäviä tavatessasi keskustelu jatkuu siitä, mihin se on FB:ssä jäänyt? Itse joudun näissä keskusteluissa nyt muistuttelemaan, että kerratkaapas vähän kun en siellä FB:ssä ole kesän aikana ollut  Ja siitäkös vasta tulee tunne, että tuo nyt tekee tuostakin noin ison numeron. Niin se ihmismieli tai ainakin oma mieleni on merkillinen.

Enhän minäkään ihan kokonaan näistä eri työkaluista saanut itseäni irti pidettyä. Facebookin Messengerin kautta piti aina välillä tarkastaa, onko tytär vielä hengissä vapaaehtoistyössään Keniassa ja WhatsAppin kautta samaa tarkkailua tein poikani osalta Suomen kesäiltojen ja öiden riennoissa. Mainioita välineitä. Kerran sanoinkin pojalleni, että olethan huomannut, että voit kytkeä pois päältä näkymän siihen, milloin viimeksi sovelluksessa olet käynyt. Poikani siihen totesi, että tiedän toki, mutta jos se sinua rauhoittaa niin mielelläni annan sen olla. Ja tottahan tuo on. Tosin viikon päästä poikani lähtee Minnesotan yliopistoon ja silloin on turha enää tarkkailla muuta kuin tuota yleisempää hengissä olemista.

Tuo Minnesotan yliopisto oli muuten syy, miksen enää malttanut pysyä poissa somesta. Tuli kutkuttava tarve saada jakaa oma innostukseni muille. Poikani on käynyt läpi jos jonkinmoista verkkoperehdytystä ennen orientaatiopäiviä ja tervetuliaisviikkoa. Eilen hän sitten täytti pakollisen StrengthsFinderin. Siitäkös innostuin. Ajatelkaa. Nuoret laitetaan ennen opiskelujen alkua tutustumaan omiin vahvuuksiinsa ja oletusarvoni on, että sama vahvuuksien vahvistaminen tulee jatkumaan myös opintojen aikana eri muodoissaan. Tämä on kuin suoraan niiden ihmisten suusta, jotka unelmoivat Suomenkin peruskoulun siirtymisestä kunkin koululaisen omien vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden kehittämisen tukemiseen. Wau! Tuskin maltan odottaa, miten tuo käytännössä tulee yliopistossa näkymään.

Aurinkoista loppukesää teille kaikille! Nyt kun sain omat somepaastokokemukseni ja eilisen innostukseni jaettua voinkin alkaa vakoilla teidän kesäkuulumisianne täällä FB:ssä 🙂 – See more at: http://www.hsco.fi/fi/BLOGI/?p=1#sthash.6EfQ1B6e.dpuf

Jaa tämä artikkeli

Scroll to Top